"Turpa kiinni!" äiti huusi.
Niin huonokuntoisen näköinen äiti oli. Tukka oli kuin peikolla ja niin rasvainen. Hän jopa haise pahalle. Kaljalle, tietty.
Ällöttää katsoa tuota. Jopa itkettääkin. Minun käy sääliksi äitiä,, muttei nyt. Ajatukseni täyttyivät vihasta ja suorastaan tunsin inhoa äitiä kohtaan.
"Menen kauas, niin kauas, ettei sinusta tarvitse kärsiä." sanoin ja menin huoneeseeni.
Äiti yritti huudella jotain perääni, mutta luovutti.
Pakattavaa minulla ei ole paljon. Olenhan minä tyttö, joka elää köyhän perheen elämää. Isä makaa haudassa ja äiti on työtön juoppo.
Pistin räsyisen reppuni selkääni. Poskillani virtasivat kyyneleet, mutta pyyhin ne heti pois. Tämä ei ole kotini, joten hyvästi. Matkan päätä ei ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti